Tiedämme jo kaiken ilmastonmuutoksesta, tiedämme että tilanne on vakava. Emme toimi.
Äärimmäisyys on kuoro-ooppera mezzosopraanolle ja kuorolle. Teoksessa yhdistyy musiikki, sanataide, parkour, fransiskaanien ajatukset ja ilmastoahdistus. Teemat ovat syvällä yhteiskunnan ja ihmisyyden ytimessä.
Ei ole ”ratkaisua”, luvassa ei ole ”helpotusta”. Edessä on ikuinen tihkusade. Jos käy hyvin.
KANTAESITYS
To 14.10.2021 klo 19
Musiikkiteatteri Kapsäkki
OSTA LIPPU ESITYKSEEN TÄSTÄ
Esitykset
To 14.10.2021 klo 19 (KE)
La 16.10.2021 klo 19
Su 17.10.2021 klo 15
To 21.10.2021 klo 19
Pe 22.10.2021 klo 19
La 23.10.2021 klo 19
Ruuskasen sävellysprosessia voi seurata videopäiväkirjamuotoisena tästä
You Tubessa https://www.youtube.com/c/MaijaRuuskanenOfficial
Lavalla
Jeni Packalen – mezzosopraano
EMO Ensemble – kuoro
Jukka Tarvainen – parkour
Jaakko Junttila – parkour
Libretto Antti Nylén
Sävellys Maija Ruuskanen
Ohjaus Juulia Tapola
Video- ja valosuunnittelu sekä lavastus Ville Virtanen
Koreografia Jukka Tarvainen
Franciscus on kuollut. Me olemme pyhä Clara. Me olemme jääneet jäljelle. Emme voi pyytää apua kuolleilta. Claran pitää riittää. Meidän käsiemme pitää riittää.
Vaikeita kristillisiä ja eettisiä kysymyksiä kirjoissaan käsitellyt Antti Nylén avaa äärimmäisyyden ja pyhyyden teemoja Assisin pyhän Fransiscuksen ajatusten ja hänen äärimmäisyyksiin menevän elämänsä pohjalta. Näkokulmahenkilönä teoksessa on Pyhä Clara, joka oli Franciscuksen seuraaja, mutta sukupuolensa takia joutui perustamaan oman ”joukko-osastonsa”.
Kaksi vuosisataa kestänyt huuma on lopussa. Fossiilisen energian aika oli meidän ”kaunis tuulentupamme”. Mukavuus on hieno muisto.
Teoksen muoto ja Maija Ruuskasen sävelkieli kurkottavat samoin kohti äärimmäisyyksiä: kuoron monipuolinen, kirkas sointi täydentyy lopun ”uponneessa katedraalissa” urkuharmooneilla, jotka ovat soittimiston sukupuuttoon kuoleva laji. Tämä kaikki törmäytetään parkourin liikekieleen, jossa kaupunkiympäristöissä liikkumaan tottuneet ammattilaiset valtaavat perinteisen teatteritilan seiniä myöten. Kokenut oopperaohjaaja Juulia Tapola tulee liikuttelemaan kuoroa ja tanssijoita fyysisellä ja musiikillisella vauhdilla yleisön edessä ja ympärillä. Valosuunnittelusta, lavastuksesta ja projisoinneista vastaa Ville Virtanen.
Ensimmäisen parkour-ryhmän nimi oli Yamakasi “vahva ihminen, vahva henki”. Omien rajojen venyttäminen ja reitin etsiminen minne tahansa sen vaikeudesta riippumatta kuvaa hyvin Äärimmäisyys -teoksen ydintä, jossa teksti, musiikki, ohjaus, koreografia ja valot kamppailevat rohkeuden puolesta.
Tässä projektissa mulla on alun alkaen ollut ajatus, että en tahdo opettaa enkä esittää mitään ratkaisuvaihtoehtoja. Näytetään vain tyhjät kädet ja osoitetaan tihkusateen suuntaan. Tämä on ihan alkuperäinen ajatukseni, kun rupesin kokoamaan tekstiä. Ongelmahan syntyy sitten siitä, että kun kuitenkin jotain pitää sanoa. Sanat ovat niin kovia ja tarkoittavia, aina.
Kammoan ajatusta taiteesta, joka itsevarmasti ”käsittelee” vaikkapa ilmastonmuutosta tai pyrkii jotenkin ”auttamaan” tässä tilanteessa. Ei taide voi ilmastonmuutokselle tai ekokatastrofeille mitään. On paljon tehokkaampia ja nopeampia ja varmempia keinoja.
Kuitenkin itse ”kokemus ilmastonmuutoksesta” on jotain, minkä hahmottaminen voi olla erittäin tärkeää ja juuri taiteelle sopiva tehtävä.
Antti Nylén, 27.8.2021
Äärimmäisyys on ajatuksellinen jatko kuoro-oopperalle Herääminen – tarina ihmisestä, joka väsyi jaksamaan. Se on edellinen Ruuskasen, Tapolan ja Virtasen yhteistyö ja kantaesitettiin menestyksellisesti Musiikkiteatteri Kapsäkissä keväällä 2017. Uudessa teoksessaan Äärimmäisyys Ruuskanen haluaa yhdistää kuoron äänimassaa sanataiteen erilaisiin muotoihin ja luoda vahvoja äänikuvia Nylénin terävään tekstiin. Tulossa on kantaaottava ja provosoiva teos, jossa keskustellaan äärimmäisyyksistä ihmisen elämässä. Teoksen tuottaa Musiikkiteatteri Kapsäkki.
Älkää tässä tilanteessa kysykö taiteen tehtävää tai elämän tarkoitusta.
“SATURNUKSEN RENKAAT” – yleisötyötä runsaimmillaan
Teokselle rakennetaan myös kerroksia, joihin ihmiset voivat tutustua jo etukäteen tai teoksen rinnalla itsenäisinä, täydentävinä osina – polkuina. Tällaisia “Saturnuksen renkaita” ovat mm. videopäiväkirjat sävellysprosessista ja näyttämötoteutuksesta haastatteluineen, Nylénin erillinen kirjanen samasta aiheesta sekä runoilijoiden teokset, jotka risteävät tekstissä (Hugo, Färding, Harmaja, psalmit, Ekelöf).
TYÖRYHMÄ
Kirjailija – Antti Nylén (FM)
Säveltäjä – Maija Ruuskanen (MuM)
Ohjaaja – Juulia Tapola (FM)
Valosuunnittelija & lavastaja – Ville Virtanen (AMK)
Kapellimestari-kuoronjohtaja – Pasi Hyökki (MuM)
Kuoro – EMO Ensemble
Solisti – Jeni Packalén
Koreografia – Jukka Tarvainen (TanssitM)
Parkourlavasteiden suunnittelu – Jaakko ”Liekki-Jaska” Junttila (FM)
Tuotanto – Musiikkiteatteri Kapsäkki
TAITEELLISET TAVOITTEET JA MOTIVAATIOT
Kirjailija Antti Nylén toteaa teoksesta kootusti:
”Äärimmäisyys -kuoroteos koettelee yksilöiden ja yhteisön rajoja, normeja ja tapoja. Vuosisatoja eläneet legendat Assisin ”pikku köyhästä” pyhästä Franciscuksesta ja hänen seuraajistaan limittyvät tämän ajan polttavimpiin ongelmiin: kysymyksiin luonnosta, taloudesta, politiikasta, totuudesta. ”Ääriajattelulla” on ajassamme huono kaiku, mutta jos suunta on oikea, saattaa ratkaisu tai uusi alku sijaita kaukana raja-alueilla, kaikkien normien ulkopuolella, pelottavassa pimeydessä. Maija Ruuskasen sävelet, Antti Nylénin tekstit ja Juulia Tapolan ohjaus muodostavat ”Äärimmäisyydessä” moniäänisen, ajatellun, orgaanisen kokonaisuuden, joka ei anna halvalle lohdulle minkäänlaista tilaa. Se kertoo luopumisesta ja armosta.”
Ohjaaja Juulia Tapola kuvailee inspiraatiotaan seuraavasti:
“Äärimmäisyys on suuri kuoroteos, jossa liike ja ääni tulevat valtaamaan koko tilan vahvalla läsnäolollaan. Ohjaajan näkökulmasta inspiroivinta on teoksen kollektiivinen luonne: esiintyjinä on kuoro ja parkour-liikkujia. Teoksen uniikki kokoonpano antaa ohjaajalle paljon mahdollisuuksia ja impulsseja. Kuoro toimii tilassa mm. liikkuvina instrumentteina, näyttelijöinä, tekstin tulkitsijoina ja toimijoina. Tekstistä kumpuava kamppailu ihmisenä olemisesta ja sen äärimmäisyyksistä, yhdistettynä liikkeen voimaan luo teokselle oman uniikin tyylinsä. Kuoron ja parkourtanssijoiden synnyttämä fyysinen ja musiikillinen vauhti elää tilassa yleisön edessä ja ympärillä.”
Säveltäjä Maija Ruuskasen motivaatio säveltää juuri Antti Nylénin tekstiin:
“Antissa minua kiinnostaa erityisesti hänen jyrkkä ja terävä ajattelunsa. Äärimmäisyys. Pidän hänen runollisesta kirjoittamisestaan sekä voimakkaista tavoista ilmaista epäkohtia yhteiskunnassa. Ihastuin Nylénin kirjoihin reilu kymmenen vuotta sitten. Myöhemmin päädyin lukemaan rinnakkain Waltarin Sinuhea ja Nylénin Tunnustuskirjaa (2013), koska koin molemmat kirjat hyvin elämänkatsomuksellisina teoksina. Nylénin katolisuus ja oma lapsuuden taustani herätyskristillisyyden (helluntailaisuus) piirissä luovat kiinnostavan jännitteen. Nykyisin minun on vaikea hyväksyä vahvaa kristillistä elämänkatsomusta. Ajattelen kuitenkin, että on kiinnostava lähtökohta, että ajattelemme toisin. Olemme äärimmäisesti tahoillamme. Koen itsekin oikeiksi monet Nylénin ajatukset, kuten hänen vakaumukselliset, älykkäästi ja monitahoisesti perustellut syynsä olla vegaani.
On tunteita herättävää, kun esimerkiksi itse en haluaisi säveltää rististä. Se ei ole minusta oikein, ja toisaalta Kristus on aiheena ohittamaton meidän kulttuurihistoriassamme. On löydettävä yhteinen suunta ja sanoma. Ehkä tämä on minulle suvaitsevaisuusharjoitus.
Itse ajattelen ja tunnen taiteessa. Taide on minulle tapa olla vuorovaikutuksessa ja väline käsitellä ja järjestää maailmankuvaani.”
Parkourin historiasta
Parkour sai alkunsa 1980- ja 1990-luvulla Pariisilaisessa lähiössä. Yhdeksän paikallisen nuoren miehen ryhmä kutsui itseään nimellä Yamakasi, joka lingalan kielellä tarkoittaa ’vahva ihminen, vahva henki’. Ryhmän periaatteena oli omien rajojen venyttäminen ja reitin etsiminen minne tahansa sen vaikeudesta riippumatta. Yamakaseille liikkumisessa oli kyse mielen ja hengen koettelusta, joka saavutettaisiin ruumiillisilla haasteilla. Lajin ensimmäinen nimi olikin l’art du déplacement, ’siirtymisen taito’.
TEOKSEN JA TEKEMISEN ROHKEUDESTA
Säveltäjä Maija Ruuskasen keskeisimmät ”rohkeudet” teoksessa Äärimmäisyys
JULKINEN VIDEOPÄIVÄKIRJA
Olen aloittanut pitämään julkista päiväkirjaa YouTube -kanavallani Äärimmäisyys -kuoroteoksen sävellysprosessista. Olen saanut jo nyt palautetta siitä, miten rohkeaa on avata toisille keskeneräisyyttä ja erilaisia tuntemuksia: pelkoa, innostusta ja epäröintiä. Haluan sekä avata omia työtapojani ja prosessiani että ammattilaiskeskustelua luovasta työstä sekä osaltani lieventää sävellystyön mystistä mielikuvaa.
“SATURNUKSEN RENKAAT”
Rakennamme parhaillaan teokselle myös kerroksia, joihin ihmiset voivat tutustua jo ennen valmista teosta tai teoksen rinnalla täydentävinä osina, polkuina. Tällaisia “saturnuksen renkaita” ovat videopäiväkirja sävellysprosessista, videopäiväkirja näyttämötoteutuksesta haastatteluineen, Nylénin erillinen kirjanen varsinaisesta libretosta pois jäävästä materiaalista, eri runoilijoiden teokset, jotka risteävät tekstissä (Hugo, Färding, Harmaja, psalmit, Ekelöf) sekä Nylénin jo julkaistu kirja Kolme pyhää.
ROHKEA ELEMENTTIEN YHDISTELY (sanataide, parkour, kuoromusiikki, kerrokset ydinteoksen ympärillä)
Teoksessa tulevat yhdistymään voimakkaasti vastapareina esimerkiksi liikkeen abstraktisuus ja sanojen konkreettisuus ja toisaalta ”sanahelinän” kauneus ja fyysisen ilmaisun ruumiillisuus. Sanataide tulee olemaan vahvasti myös visuaalisena elementtinä (tekstien projisointi, ornamentaalisuus, kuullun ja luetun tekstin erilaiset yhdistelmät). Kuoromusiikissa tulee olemaan viitteitä sekä John Adamsin että Ultra Bran “tyylilajeihin” – yhdistelen omassa sävellystyössäni erilaisia musiikillisia vaikutteita, mielikuvia ja äänimaisemia. Näiden lisäksi itselleni kiehtovaa on avata teosta itsenäisinä “saturnuksen renkaina” yleisölle – niitä monia kerroksia ja vaikutteita, mitkä yleensä jäävät piiloon.
HALU YHTEISKUNNALLISEEN VAIKUTTAMISEEN TAITEILIJANA
Taitelijana pyrkimykseni ja haaveeni on tehdä yhteiskunnallisesti vaikuttavaa ja keskustelua herättävää taidetta, sanoo säveltäjä Maija Ruuskanen. On rohkeaa edes kirjoittaa näin ääneen. Jäätiköt sulavat vääjäämättä. Miten viimeiset 30-50 vuotta käytämme?
Ohjaaja Juulia Tapola – nuorallatanssijana teoksen monimuotoisuudessa
Äärimmäisyys on suuri kuoroteos, jossa kaikki mitä voidaan, viedään omalla tavallaan äärimmilleen. Tämä teos vaatii tekijöiltään heittäytymistä, rohkeutta ja uskallusta avata omat syvät pelkonsa avoimesti esille.
Antti Nylénin maailmankatsomuksellisen aiheen ja ekokatastrofiakin ennustavan tekstin äärellä jokainen työryhmän taiteilija kohtaa omat kipukohtansa ja sokeat pisteensä sukeltaessaan tekstin herättämiin maailmoihin. Ohjaajana tässä moniulotteisessa teoksessa olen kuin nuorallatanssija: tasapainottelen yleisen ja henkilökohtaisen sekä tutun ja tuntemattoman välillä.
Tiedän haluavani kertoa tämän tarinan, vaikken vielä tiedä miten sen voi artikuloida tapahtumiksi, liikkeeksi, toiminnaksi ja kohtaamiseksi? Sen tiedän, että Antin tekstin ja Maija Ruuskasen säveltämän musiikin yhteisvaikutus tulee olemaan järisyttävä. Sanoja on paljon, ne ovat kaikki tarkkaan punnittuja, moniulotteinen sävelkieli valloittaa koko sielun ja luo esitykseen oman maailmansa. Olemmeko me ihmiset jo menneet äärimmäisyyksiin käyttäessämme luontoa ja luonnonvaroja vain omiksi tarpeiksemme? Milloin maapallo näyttää meille, että tämän on loputtava? Hukkuuko maailmamme vesien alle, huuhtoutuvatko sanat meren syvyyksiin ennen kuin on tilaa jälleen tehdä äärimmäisen hyviä tekoja? Voiko tämän suurempien kysymysten lomassa olla muuta kuin pelokas? Voi, nyt on aika olla rohkea ja uskoa ihmiseen. Yhdessä olemme enemmän. Tämän teoksen kuuluu syntyä juuri nyt, tänä epävarmuuden ja suurten mullistusten aikana.
Ohjaajana luon toivoa ja rohkeutta koko työryhmään. Parkour-liikkujien ja kuoron toiminta pitää esityksen liikkeessä muodostaen Ville Virtasen visuaalisesti näyttävien projisointien kanssa omalakisen todellisuutensa Musiikkiteatteri Kapsäkin saliin. Kuoro toimii tilassa mm. liikkuvina instrumentteina, näyttelijöinä, tekstin tulkitsijoina ja toimijoina. Kuoron ja parkour -liikkujien synnyttämä fyysinen ja musiikillinen vauhti elää tilassa yleisön edessä ja ympärillä. Musiikki, teksti ja liike kulkevat orgaanisesti yhdessä, toisiaan rohkaisten ja ruokkien.
