”Edessämme on vain ikuinen tihkusade ja armoton UV-säteily.”
ÄÄRIMMÄISYYS-OOPPERA esittää ihmiskunnalle vaihtoehtoisen tien Assisin pyhän Franciscuksen hahmossa: 1200-luvulla eläneen saarnaajan, joka valitsi köyhyyden ja kerjäläisyyden, elettyään sitä ennen yltäkylläistä elämää kauppiasperheen poikana.
Armoton huoli tulevaisuudesta on kyllä läsnä koko teoksessa, mutta se törmää edessä olevan kriisin valtavaan mittakaavaan ja tarvittavien toimenpiteiden kaikenkattavuuteen.
”Meillä ei tunnu olevan halua minkään muuttamiseen. Sitä ihmettelee itsessäänkin, vaikka tulee ahdistus siitä, että pitäisi saada tehdä jotakin”, sanoo oopperan säveltäjä Maija Ruuskanen.
Vaikka muutos näyttää väistämättömältä, vastassa on vuosisatojen ajan rakennettu moderni yhteiskuntajärjestelmä, josta on länsimaisille ihmisille tullut kuin toinen luonto.
”Perusongelma on se, että ilmastonmuutoksen ratkaisut ovat niin epämukavia, että niitä ei haluta tehdä. Se muuttaisi niin paljon kaikkea sitä, mihin olemme tottuneet, ja saavutetuista eduista tunnetusti ei tingitä. Tässä esityksessä yritetään pitää hengissä sitä fransiskaanista ajatusta, että me voisimme olla tässä maailmassa niin kuin metsäjänikset”, Nylén sanoo.
Tai kuten Franciscus itse oopperassa sanoo: “Meidän tiemme on päättynyt. Olemme tulleet reunalle.”
Lue koko juttu: HS.fi