Laulusarja Mia-Marie Taleghanin runoihin (2019) sai kantaesityksensä Johanna Engelbarthin ja Laura Attilan Clara Schumann -juhlavuoden konsertissa Lilla Villanissa, Sipoossa.
Laulusarja on sävelletty sopraanolle ja pianolle, mutta laulut toimivat myös itsenäisinä sekä vaihtoehtoisissa sävellajeissa.
Ruuskanen: Laulusarja – neljä laulua Mia-Marie Taleghanin runoihin (2019) (14′)
-
- Hiljaa hiljaa (2’20”)
- Laula (2’00”)
- Olisipa mieleni kuin joki (6’20”)
- Tule minun luokseni (2’20”)
Halutessaan nuotteja voi kysellä suoraan maijaruu@gmail.com
I Hiljaa hiljaa
Hiljaa
hiljaa saavu lähelleni
minä olen myrsky
ja tämä tyven
vain pieni hetki
Arka sisimpäni
lyöty ja kiusattu
on nopea kaikkoamaan
pelkää läheisyyttä
vääränlaisia ihmisiä
saa minut sulkeutumaan
Vain yksi oikea sana
yksi todellinen kosketus
yksi tapa tulla viereeni
olla herättämättä myrskyä
pysyä avoimena
Hiljaa
kauniisti tule lähelleni
Tämä tyven
tämä rauha
kestää vain silmänräpäyksen.
II Laula
Laula, minun sieluni
laula sitä laulua
muistan sen sävelen
lapsuudestani lähtien
Miten hiljainen onkaan tieni
miten sanaton sisimpäni
ollut jo pitkän aikaa
kuin vavisten
kuin rohkeutta keräten.
Kuin omaa voimaansa peläten
Ei tuulenväre liikahtanut
ei lehti vasten oksaa osunut
ei vedenpinta värähtänyt
kuin unessa, liike ja tyven
yhdessä hengitys ja tukehtuminen
sekunnissa koko elämä
samassa kuolema ja syntymä.
Laula, minun sieluni
laula tämä hiljaisuus kuin ukkonen
Jyrähdytä sydän, välähdytä sielu
kastele tämä kuiva erämaa!
Tule tuimana ja äkäisenä, lauluni
takaisin arpiseen sieluuni
ja edessäsi jälleen vapisen
kuin rohkeutta keräten
kuin omaa voimaani peläten.
III Olisipa mieleni kuin joki
Olisipa mieleni kuin joki
vedenpinta värähtämätön, levollinen
tyyni kuin syvin uni
selkeästi uomaa pitkin
päämäärääni kohden
ei harhapolkuja
ei jatkuvia muutoksia
olisin kuin joki ikiaikainen
rannalla elämä ja kuolema
minussa vain tietoisuus
vetenä virtaava
Olisivatpa tunteeni
kuin kirsikkapuu
aivan joen rannassa
valkeassa kukassa keväisin
tuoksuvana ja huumaavana
vihreässä mekossa kesällä
tasapainossa ja rakkaudessa
punaisena syksyn saavuttua
rohkeana ja vahvana luopumaan
alastomana talven tultua
kruunu hopeinen otsallaan
Olisipa sieluni
kuin puu syksyllä
punaiset lehdet pian tippuen
sielu taivaaseen kurottuen
ja yltäen
Talvet tulevat ja menevät
ja joka kevät jäät lähtevät
ja elämä palaa minuun
ja kesän valo juoksee luokseni
mutta oikea syksy
jolloin sielun lehdet tippuvat
tulee vain kerran
niin elämä ja rakkaus
pysyy ja kestää
Olisipa puolikas hengestäni
kuin aurinko
ja toinen puoli kuin kuu
kuinka ihanasti toisinkaan
valon ja elämän jokaiseen päivään
ja kuun kautta säteilisin
valoa sieluni öiseen pimeyteen
ja saisin toivon ja rohkeuden
Ja minä näkisin
myös pimeässä
ja minä eläisin
myös kuolemassa
tuuli saapuisi luokseni
koskettaisi oksiani
ja minä en olisi enää minä
vaan punainen ja rohkea
syksyn saapuessa
vahvana luopumaan
rakastamaan
vahvana elämään
oksani paljaat, hopean kuurtamat
taivaaseen asti kasvaneet.
IV Tule minun luokseni
Tule minun luokseni
sinä tuuli tulenpalava
tuhannesti taottu tunne
viisaiden sydänten valokivi
Tule minun sieluuni
ja tao työvälineesi
ota itsekäs ja pelokas
jätä vain rakkaus voimakas
Tule minun maailmaani
näytä tiesi kuljettavakseni
opeta miten astellessani
voin muita tukea ja auttaa
Tule tähän hetkeen
tähän kaoottiseen maailmaan
tähän vihan ja sorron keskelle
tähän rakkauden kaipuuseen suureen
Tule, maailmanrauhan suojelija
Tule, ja kosketa jokaisen sydäntä
Tule, ja valollasi rakasta
Tule, kohti sielua jokaista.
