Sound Art with and for Ulla-Maija Alanen’s exhibition 11.4 – 7.6.2015 @ Museum of Estonian Architecture, Tallinn
Ulla-Maija Alanen’s exhibition Bodyscapes has inspired composer Maija Ruuskanen and sound engineer Mikki Noroila to explore the inner space of music. The unique in idea in Soundscapes is to use multichannel technique in the gallery to create an illusion of movement of sound and a feeling that the listener really enters into the music and hears different angles of music when moving inside it. The music is composed focusing on breathing and spatial thinking.
Dialogue between photographs and audio texture is strong and the architecture of music is audible in space. Reflections of sound and different angles of space have been an inspiration to use the whole space as an instrument in sound design.
In this music, you can hear many different instruments: the more common ones like accordion, different flutes and percussions, but also rare ones like hang drum and sounds of water in a bowl. Most of these natural instrument sounds have gone through digital metamorphoses and have been effected in many different ways.
Muusik-helilooja Maija Ruuskanen loob näitusele heliteose, mis on loomult arhitektooniline. Põimuvad kaks ruumikoreograafilist kunstivormi. Lähedalt võib tunnetada ruumi piiratust, kaugemalt tekib ette kujutus tervikust ja, nagu illusoorses arhitektuuris, laiendab heliteos ruumimuljet üle füüsilise ruumi piiride.
Museum of Estonian Architecture
Exhibitions: Ulla-Maija Alanen’s Bodyscapes 11.4 – 7.6.2015
Music is composed and sound designed specifically for this particular space. Therefore, this music and it’s reflections can be experienced only in this cellar of Museum of Estonian Architecture, the former Rotermann Salt Storage.
Bodyscapes trailer (Tallinn 2015) in YouTube
Human Space Presentation @Issuu by Ulla-Maija Alanen
Bodyscapes.Kehamaastikud. FB
Kuvataiteilija-arkkitehti Ulla-Maija Alasen Bodyscape-näyttelykokonaisuus inspiroi tutkimaan äänen liikettä tilassa niin, että ääni ja kuvat virtaavat toistensa lävitse. Toteutimme Mikki Noroilan kanssa 8-kanavaisen ääniteoksen, joka soi koko tilassa ja soittaa tilaa sekä kuulostaa eri teosten äärellä erilaiselta. Ajatuksena on, että ihminen kulkee kuin orkesteriteoksen keskellä ja kuulee eri äänikulmia, samasta teoksesta eri kohdissa vaeltaessaan ja pysähtyessään.
Äänimaailma on tyyliltään ilmava, viitteellinen ja keveä sekä toteutettu niin, ettei se vie liikaa visuaaliselta puolelta huomiota. Luonteeltaan musiikki- ja ääniteos muistuttaa enemmänkin henkäyksiä kuin voimakasta kuvitusta, niin että teoksen orkestraatio on hengittävää. Ideaalina on kuulijan “ääriviivaton” kuuntelu niin, että musiikin voi mieltää ulottuvan tilan ulkopuolelle asti, mutta kuulija silti kulkee teoksen sisällä.
Ääniteoksen sointiväri syntyy erilaisten akustisten instrumenttien soinnista, kuten hang-rummun, pitkähuilun, harmonikan ja sen palkeiden äänen sekä erilaisten percussiosoittimien äänenväristä – näiden yhdistelmistä ja digitaalisen prosessin metamorfooseista.
Ääniteoksen kesto on noin 16 min ja se on kuultavissa 11.4 – 7.6.2015 Viron Arkkitehtuurimuseossa
Lue tästä Katrin Koovin kirjoittama eestinkielinen artikkeli Kehamaastikud-näyttelykokonaisuudesta (2015)
