SävellyksetUncategorized

Laulusarja (2019)

Laulusarja Mia-Marie Taleghanin runoihin (2019) sai kantaesityksensä Johanna Engelbarthin ja Laura Attilan Clara Schumann -juhlavuoden konsertissa Lilla Villanissa, Sipoossa

Laulusarja on  on sävelletty sopraanolle ja pianolle, mutta laulut toimivat myös itsenäisinä sekä vaihtoehtoisissa sävellajeissa.

Halutessaan nuotteja voi kysellä suoraan maijaruu@gmail.com

 

 

Maija Ruuskanen: Laulusarja (2019)

Neljä laulua Mia-Marie Taleghanin runoihin

 

I Hiljaa hiljaa

Hiljaa

hiljaa saavu lähelleni

minä olen myrsky

ja tämä tyven

vain pieni hetki

 

Arka sisimpäni 

lyöty ja kiusattu

on nopea kaikkoamaan

pelkää läheisyyttä

vääränlaisia ihmisiä

saa minut sulkeutumaan

 

Vain yksi oikea sana

yksi todellinen kosketus

yksi tapa tulla viereeni

olla herättämättä myrskyä

pysyä avoimena

 

Hiljaa

kauniisti tule lähelleni

 

Tämä tyven

tämä rauha

kestää vain silmänräpäyksen.

 

II Laula

Laula, minun sieluni

laula sitä laulua

muistan sen sävelen

lapsuudestani lähtien

 

Miten hiljainen onkaan tieni

miten sanaton sisimpäni

ollut jo pitkän aikaa

kuin vavisten

kuin rohkeutta keräten.

Kuin omaa voimaansa peläten

 

Ei tuulenväre liikahtanut

ei lehti vasten oksaa osunut

ei vedenpinta värähtänyt

kuin unessa, liike ja tyven

yhdessä hengitys ja tukehtuminen

sekunnissa koko elämä

samassa kuolema ja syntymä.

 

Laula, minun sieluni

laula tämä hiljaisuus kuin ukkonen

 

Jyrähdytä sydän, välähdytä sielu

kastele tämä kuiva erämaa!

 

Tule tuimana ja äkäisenä, lauluni

takaisin arpiseen sieluuni

ja edessäsi jälleen vapisen

kuin rohkeutta keräten

kuin omaa voimaani peläten.

 

III Olisipa mieleni kuin joki

Olisipa mieleni kuin joki 

vedenpinta värähtämätön, levollinen

tyyni kuin syvin uni

selkeästi uomaa pitkin 

päämäärääni kohden

ei harhapolkuja

ei jatkuvia muutoksia

olisin kuin joki ikiaikainen

rannalla elämä ja kuolema

minussa vain tietoisuus

vetenä virtaava

 

Olisivatpa tunteeni 

kuin kirsikkapuu

aivan joen rannassa

valkeassa kukassa keväisin

tuoksuvana ja huumaavana

vihreässä mekossa kesällä

tasapainossa ja rakkaudessa

punaisena syksyn saavuttua

rohkeana ja vahvana luopumaan

alastomana talven tultua

kruunu hopeinen otsallaan

 

Olisipa sieluni 

kuin puu syksyllä

punaiset lehdet pian tippuen

sielu taivaaseen kurottuen

ja yltäen

 

Talvet tulevat ja menevät

ja joka kevät jäät lähtevät

ja elämä palaa minuun

ja kesän valo juoksee luokseni

 

mutta oikea syksy

jolloin sielun lehdet tippuvat

tulee vain kerran

niin elämä ja rakkaus

pysyy ja kestää

 

Olisipa puolikas hengestäni 

kuin aurinko

ja toinen puoli kuin kuu

kuinka ihanasti toisinkaan

valon ja elämän jokaiseen päivään

ja kuun kautta säteilisin

valoa sieluni öiseen pimeyteen

ja saisin toivon ja rohkeuden

 

Ja minä näkisin

myös pimeässä

ja minä eläisin

myös kuolemassa

tuuli saapuisi luokseni

koskettaisi oksiani

ja minä en olisi enää minä

vaan punainen ja rohkea

syksyn saapuessa

vahvana luopumaan

rakastamaan

vahvana elämään

oksani paljaat, hopean kuurtamat

taivaaseen asti kasvaneet.

 

IV Tule minun luokseni

Tule minun luokseni

sinä tuuli tulenpalava

tuhannesti taottu tunne

viisaiden sydänten valokivi

 

Tule minun sieluuni

ja tao työvälineesi

ota itsekäs ja pelokas

jätä vain rakkaus voimakas

 

Tule minun maailmaani

näytä tiesi kuljettavakseni

opeta miten astellessani

voin muita tukea ja auttaa

 

Tule tähän hetkeen

tähän kaoottiseen maailmaan

tähän vihan ja sorron keskelle

tähän rakkauden kaipuuseen suureen

 

Tule, maailmanrauhan suojelija

Tule, ja kosketa jokaisen sydäntä

Tule, ja valollasi rakasta

Tule, kohti sielua jokaista.